Nonih, uutta osaa jälleen. En ole itse juurikaan tyytyväinen tähän osaan, jotenkin tönkköinen ja vähän pomppiva (poingpoing) Kirjoitinkin tän aikasemmin tänään, mutta eipä tallentunu ei. Ja juuri ennen ukkoskuuria.. Väsyttää vähän, mutta toivottavasti sitä ei juurikaan huomaa tekstistä. Nukuin nimittäin viimeyön todella huonosti.
Mutta osaan->
...
...
...
Siitä oli kolme viikkoa, kun Reiko oli ilmestynyt isosiskonsa oven taakse. Hän kertoi jättäneensä Tsutomun ja oli nyt vailla yösijaa. rahaa kun ei ole. Saiko, kultaisen isosiskona, otti nuoremman ja tämän pienen poikavauvan luokseen joksikin aikaan asumaan.
...
Dayu oli korvia myöten täynnä vaippoja ja tuttipulloja. Hän oli herännyt joka aamu Misakin itkuun. Miksi vauvat olivat niin rasittavia? Miksi lapsia edes hankittiin? Dayu vihasi lapsia. Varsinkin pieniä ja rääkyviä. Hän tiesi Saikon haluavan lapsia tai ainakin lapsen, mutta miehensä mieliksi oli hiljaa siitä asiasta.
Dayu oli siinä talossa diktaattori. Hän päätti miten asiat tehtiin, eikä Saikolla ole vastaanpanemista. Eihän naisella ole minkäänlaista rohkeutta uhmata miehensä tahtoa. Toisin kuin Reiko. Reiko pisti heti vastaan, jos Dayu rupesi liian määräileväksi.
-Saiko kulta, voisitko pyytää Reikoa muuttamaan muualle? Dayu kysyi. Hän oli sietänyt vaimonsa sisarta ihan vain Saikon mieliksi nämä kolme viikkoa, mutta liika oli kuitenkin liikaa.
-Miksi? Niin yksinkertainen ja ärsyttävä kysymys. Joskus Dayusta tuntui, ettei Saiko ymmärtänyt miehiä, ainakaan häntä. Hän oli tärkeässä asemassa työpaikallaan ja tarvitsi riittävästi unta. Nyt se ei ollut mahdollista sen takia.
-Koska siskosi rääkyvä lapsi pilaa yöuneni.
-Reikollahan on vaikeaa..
-Paskat on, Minulla on vaikeaa. Minä käyn töissä ansaitakseni rahaa meille ja sinun siskosi vain loisii täällä tekemättä mitään.
-Mutta...
-Saiko rakas, tämä on sinunkin parhaaksesi. Dayu väitti, eikä välittänyt vaimonsa silmiin kihoavista kyynelistä.
-Mutta jos hän alkaa vihata minua..
-Sinua ei pysty vihaamaan. Saiko hymyili miehelleen. Dayu ei ajatellut juuri koskaan muita kuin itseään tai Saikoa. Yleensä vain itseään. Joskus se satutti naista, joskus ei.
Hän käveli rappuset ylös ja koputti vierashuoneen oveen ennenkuin astui sisälle. Reiko oli koneella tekemässä jotain. Saikon sisällä myllersi. Miten hän pystyisi sanomaan rakkaalle siskollensa, ettei tämä enään voinut olla heidän luonaan?
-Saiko, tulitkin juuri sopivasti. Minulla on nimittäin uutisia. Reiko sanoi hymyillen. Saiko päätti antaa toisen kertoa asiansa, ennenkuin sanoisi omansa.
-Muutan joksikin aikaa Tohru-tädin luokse. Juttelin tänään hänen kanssaan ja hän kutsui minut sinne siksi aikaa, kunnes löytäisin oman asunnon.
-Sehän on hienoa.
-Eikö? Nyt minun ei tarvitse kärsiä Dayun pomottelusta, eikä hänen tarvitse enään nähdä naamaani. Jotenkin tuo loukkasi Saikoa, eikä hän edes tiennyt, miksi.
Saiko meni alas soittamaan siskollensa taksia ja Dayu hymyili tyytyväisenä sohvalla. Reiko oli monesti ihmetellyt, miten vanhempi pystyi olemaan naimisissa tuollaisen miehen kanssa. Hän oli vieläpä ihmetellyt sitä ääneen Dayun ollessa hänen kanssaan samassa huoneessa.
Reiko sai pakattua vähäiset tavaransa pieneen kassiin jonka hän tiputti rappuset alas. Hän hyppyytteli Misakia ja poika jokelteli iloisena. Hän katseli ikkunasta kun taksi pysähtyi talon eteen ja Saiko vei hänen pienen kassinsa ja Misakin turvaistuimen autoon.
Kävellessään alas Reiko ei voinut olla huomaamatta Dayun omahyväistä hymyä ja sitä, että Saiko vältteli hänen katsettaan. Ennenkuin nuorempi siskoksista astui ulos ovesta, tämä näytti vielä keskaria Dayulle ja poistui talosta. Hän asetti Misakin turvaistuimeen ja istui sitten omalle paikalleen. Matka Tohrun luo kestäisi loppuyön, sen verran pitkä matka oli hänen ja Saikon kotien väli.
...
Pitkän matkan jälkeen Reikosta tuntui ihanalta nousta autosta. Tohrun mies, Chuck, oli nuorta naista vastassa. Reikoa hieman arvelutti tuo mies.
-Onkos tämä nyt se Misaki? Reikon suu meinasi loksahtaa, miten iloisesti mies otti hänet vastaan. Eiväthän he olleet juuri koskaan jutelleet kunnolla ja nyt tämä leperteli hänen pojalleen. Kysyi hän Reikoltakin kuulumisia suurella mielenkiinolla.
Chuck myös tiesi nuoremmalle loistavan työpaikan, johon ei juurikaan vaadittu kummoista koulutusta. Reiko kiinostui ehdotuksesta, sillä raha oli tarpeen. Hän suostuisi vaikka paskalapioijaksi, jos tarve vaatii. Hän lähetti koneella hakemuksen läheisen huoltoasemalle.
Chuck kuntoili häneen takanaan ja samalla ruma auto pysähtyi rakennuksen eteen ja Tohru nousi autosta. Hän juoksi nopeasti sisään ja Reiko kuuli, kun tämä syöksyi sisälle.
Päästyään toiseen kerrokseen vanhempi naisista ryntäsi halamaan veljentytärtään. Tästä yllättävästä eleestä Reikolla oli jälleen loksahtaa suu auki. Milloin viimeksi hänen tätinsä olisi halannut häntä noin lujasti.
...
Reiko tuli paljon paremmin juttuun tätinsä kanssa, toisinkuin nuorempana. Ehkä hän oli kypsempi kuin silloin, mutta ainakin hän tunsi olonsa mukavammaksi kuin siskonsa luona.
Misakikin sai paljon huomiota osakseen. Oli vaikea sanoa, keltä hän sai eniten rakkautta. Ainoastaan nukkuessaan poika sai olla rauhassa, muuten joku oli koko ajan leikittämässä poikaa.
....
Reikosta aika tuntui menevän kauhean nopeasti. Misakin oli täytynyt ottaa varaslähtö kasvamiseen, ei siihen muuta syytä voinut olla.
Kasvettuaan Misakin luonne alkoi näkyä enemmän. Poika oli kiltti, mutta aina kiinni äidissään. Reikosta tuntui viimeinkin jonkun todella rakastavansa häntä, vaikkei nyt ihan sillä tavalla, mitä hän kaipasi. Mutta nyt oli ainakin joku tässä maailmassa, joka tulisi tarvitsemaan häntä.
Tohru ja Chuck antoivat edelleen Misakille paljon huomiota. Heidän suurin osa vapaa-ajasta meni pienen pojan leikittämiseen. Tai opettamiseen.
Ja Reiko arvosti sitä todella. Hän ei ollut yksin, niinkuin hänestä joskus tuntui. Hän sai omaa aikaa pitkien työpäivien jälkeen vähän hengähtää, koska tiesi jonkun olevan koko ajan Misakin seurassa. Jonkun johon hänkin luotti.
Reiko oli saanut kuin saanutkin työpaikan huoltoaseman työntekijänä. Hän meinasi joka kerta myöhästyä töistä, eikä se parantanut yhtään hänen välejään kuskin kanssa.
Tohru yritti sillä välin opettaa Misakia puhumaan, mutta poika oli hieman vastahakoinen, eikä päähän meinannut jäädä mitään.
...
Kerättyään tarpeeksi rahaan kokoon Reiko pystyi muuttamaan omaan asuntoon. Kyseinen vuokratalo oli halpa, mutta ympäristö oli mukava ja lapsille oli oma leikkialue.
...
Talo näytti ulkoapäin vanhalta ja ränsistyneeltä, mitä se kyllä olikin. Mutta sisältä se oli uusittu ja olot olivat mukavat, tosin hieman ahtaat, koska Reiko asui yksiössä. Kellarissa oli saunatilat ja pesukoneet.
Lasten leikkialue oli pieni, mutta ainakin Misaki siinä viihtyi. Poika nauroi iloisesti keinuessaan laamalla.
Reiko katsoi poikansa touhua. Toisen nauru sai hänet aina iloiseksi. Se oli niin aitoa.
-Sinäkö olet nyt se uusi asukki? Kuului miehen ääni naisen viereltä.
Reiko käänsi katseensa vierellä seisovaan mieheen.
-Öh..Kyllä, olen Reiko Nowaki.
-Gennai, asun yläpuolellasi. Mies esittäytyi. Hän istahti naisen vierelle ja he rupesivat juttelemaan. Reiko tiesi, että heistä tulisi nopeasti ystäviä.
....
Kerran kaupungilla Reiko törmäsi vanhaan koulutoveriinsa ja he olivat käyneet yhdessä kahvilla. Nyt mies soitti uudelleen ja pyysi ruskeahiuksista kanssaan syömään. Mikäs siinä, toinen oli tuumannut ja soitti lapsenvahin paikalle.
Paikalle saapui kaksi epäpätevää mummoa.
Toiselle heistä Reiko antoi tiukat ohjeet, joita pitäisi noudattaa. Mummo ei korvaansa letkauttanut vaan paineli pelaamaan koneelle. Reikoa arvelutti jättää poikansa noiden kahden hoitoon, mutta hänelle alkoi tulla kiire, joten pakko se oli.
Hän pisti Misakin nukkumaan, jos mummot tajuaisivat jättää pojan siten rauhaan.
...
Päästyään taksilla keskustaan erään ravintolan pihaan, oli Myron jo odottamassa Reikoa. He vaihtoivat poski suudelmat.
-Näytätä kauniilta. Myron totesi. Reiko kiitti miestä ja he astelivat sisälle.
Sisällä hovimestari heille varatun paikan. Tarjoili saapui melkein samantien, vaikkei Reiko ollut vielä varma valinnastaan.
Myronin pöytätavoissa olisi voinut olla parantamisen varaa, mutta mitäpä se Reikolle kuului. Niinpä neiti jätti miehen rauhaan saarnaltaan. Eihän itsekään aina siististi syönyt, mutta julkisella paikalla...
Lopuksi Myron vielä kiitti Reikoa mahtavasta seurastaan ja saattoi neidon taksille.
-Otetaan toisten uusiks. Reiko sanoi ja sulki auton ovet.
....
Päästyään kotiin ja häädettyään lapsenvahit pois paikalta Reiko meni nukkumaan. Ruhtinaalliset kolme tuntia hän sai nukkua, kunnes Misaki herätti hänet. Poika halusi kovasti päästä leikkikentälle. Mitäpä ei äiti poikansa vuoksi tekisi...
Reiko vetäisi yöpukunsa päälle farkut ja vanhan paidan ja puki Misakinkin päälle lämpimät vaatteet. Hän laski pojan hiekalle.
Misaki ryömi raketin luo ja alkoi leikkiä sillä. Reiko istahti itsekin maahan ja katsoi poikaansa. Paljon hänessä muistutti Tsutomu. Kylmä tuuli puhalsi ilkeästi naisen niskaan ja hänen oli pakko nousta ja viedä Misaki sisälle.
Lämpimässä hän sitten etsi muita työpaikkoja, mutta kun ei ole kunnon koulutusta, ei saa kunnon työpaikkaa. Ehkä hän pysyisi vielä huoltoasemalla, ehkä sitä saisi joku päivä ylennyksen.
....
....
....
Kommentteja?
Kommentit