Uutta osaa jälleen. Tahti hidastuu ja paljon, sillä lukio alkoi ja haluan keskittyä siihen kunnolla. Mutta kesäloman aikana ehdin kuittenkin pelata tämän ja osan 19 kokonaan, joten seuraava osa tulee kun jaksan kirjoittaa sitä.....
Mutta osaan->
....
....
....
....
Misaki oli helppo lapsi. Poika totteli ja oli kiltisti hiljaa silloin kun täytyi. Se helpotti huomattavasti Reikon elämää ja naapuritaan eivät valittaneet nuorelle naiselle. Itseasiassa naapurit olivat hyvin ystävällisiä, erityisesti yläkerrassa asuva Gennai.
Reikolla meni siis hyvin. Hänellä oli työ, mutta työvuoroista voisi vähän valittaa. Hän pääsee joka kerta noin 3-4 aikaa aamuyöstä. Hänellä on myös mukava miesystävä, jota tosin näkee harvoin. Misaki vie sen verran paljon huomiota, eikä Reiko viitsinyt vaivata Gennaita enempää.
Mies toimi Misakin lapsenvahtina Reikon ollessa töissä. Gennai oli halpa, itseasiassa hän ei pyytänyt palkaksi mitään. Mies vain katsoi, että pojalla oli kaikki hyvin ja katsoi muuten telkkaria. Hän ei sotkenut toisinkuin kaupungin palkkaamat lapsenvahdit.
Yöt olivat hyvin rauhallisia. Se helpotti paljon nuoren naisen elämää. Ainoat äänet tulivat siitä, kun Gennai palasi kotiinsa nukkumaan.
...
Kauan kaivattu ylennys tuli ja Gennai hoiti Misakia nyt päivisin yhdeksästä kolmeen. Naapuri piti pojasta ja nautti tämän hoitamisesta. Misakikin piti Gennaista, joka tiesi milloin syötetään ja milloin annetaan nukkua rauhassa.
Ja joka kerta Reiko halasi töistä tultuaan Gennaita ja yritti tarjota parikymppiä palkaksi, mutta mies torjui rahat. Hän tienasi ihan hyvin omassa työssään, eikä viitsinyt ryövätä Reikon rahoja. Olihan tällä muutenkin jo vähän tiukkaa laskujen kanssa.
...
Vuosien päästä.
Herätys kuudelta joka aamu, että ehtisi syödä aamupalan rauhassa. Se oli raskasta Misakille. Hän nukkui äitinsä vieressä joka yö, koska tilaa ei ollut omalle sängylle. Toisaalta Reiko voisi hankki kaksi pienempää sänkyä, mutta nyt mentiin tällä.
Ei Misakia tietysti häirinnyt nukkua äitinsä vieressä, kunhan siinä ei tarttisi koko elämää nukkua. Reiko nousi hitaasti sängystä ja raahautui keittiöön kaatamaan muroja kulhoon. Misaki seurasi äitiään ja availi verhoja huoneista. Yhteistyö toimi.
Reikon ei tarvinnut ikinä korottaa ääntään pojalleen. Misaki totteli aina kiltisti, vaikka ei olisi jaksanut. Elämä oli helpompaa, kun asiat saatiin sovittu rauhassa keskustelemalla. Sen Reiko oli opettanut pojalleen.
Misaki tiesi hyvin, milloin Reiko oli pahalla tuulella ja pysyi kiltisti poissa jaloista. Yleensä poika meni vierailemaan Gennai luokse.
...
-Misaki, lopetappas nyt se pelaaminen, olisi vähän asiaa.
-Ajattelin kutsua erään ystäväni kylään ja ...
-Ja haluat, että menen Gennain luokse? Misaki päätti äitinsä lauseen. Reiko katsoi hetken poikaansa hämmentyneenä.
-Eh.. Haluaisin, että tapaat tämän ystäväni ja voit sitten mennä Gennain luokse jos haluat.
-Okei, mä voisin kyllä mennä. Se lupas, et me mennään yhessä hampurilaisbaariin syömään sit ku meen seuraavan kerran sen luo.
-Aha, no se on kiva.
Misaki seisoi Reikon vieressä tämän soittaessaan ystävälleen, eli Myronille. Poika tiesi, että nyt oli jokin erikoisvieras tulossa, koska ei äiti koskaan puhunut kellekään muulle tuolla tavoin. Punasteli jopa vähän.
-Kuka se vieras on? Misaki kysyi siirtyen äitinsä eteen.
-Ömm.. Eräs ystävä, jonnka olen tuntenut aika pitkään, mutta emme ole hirveästi nähneet toisiamme.
-Tunnenko minä hänet?
-Et.
-Onko hän meillä yötä?
-Ei kai.. Mutta rauhoituppas nyt vähän. Minun pitäisi laittautua, enkä ehtisi vastata tuhansiin kysymyksiisi. Näet hänet aivan kohta. Reiko hymyili pojalleen, jonka uteliaisuus oli herännyt.
-Vielä yksi kysymys.
-No?
-Pidätkö hänestä enemmän kun Gennaista?
-Gennai on hyvä ystävä, mutta Myron on .. Tuota... tärkeämpi.. Reiko mutisi.
Misaki halasi nopeasti äitiään.
-Ehkä minäkin pidän hänestä. Hän sanoi hiljaa Reikon olkaa vasten. Vanhempi hymyili. Hänellä oli ihana poika.
..
Reiko väänteli ja käänteli hiuksiaan kunnes lopultakin sai ne haluamallaan tavallaan. Sivuponnarille. Että sellainenkin oli vaikea laittaa. Misaki istui hänen takanaan sängyllään katsellen äitinsä hiustenlaittoa. Poika oli varma, että Reiko oli käyttänyt purkillisen lakkaa saadakseen hiukset pysymään kurissa.
Ovikello soi liian aikaisin. Reiko kiiruhti avamaan ja halasi tervehdykseksi Myronia.
Reikon kiiruhtaessa keittiöön valmistamaan heille illallista, Misaki tutustui Myroniin. Gennai oli kipeä, joten poika joutuisi jäämään kotiin illaksi. Hän oli varannut pari hyvää kirjaa ja herkkuja itselleen ja viettäisi aikaa makuuhuoneessa Myronin ja Reikon jutellessa keskenään.
Ruoan kanssa kesti ja Misaki näytti vanhemmalle miehelle pelejä. Hän ei ollut varma, pitikö miehestä. Tämä näytti tavoittelevan täydellisyyttä. Hänen katseensa oli myös kiertänyt Reikon pientä asuntoa nenäänsä nyrpistellen samalla. Reikohan ei sitä ollut huomannut, mutta Misaki pani kaiken merkille.
Kun ruoka valmistui lopulta, Misaki nappasi kulhonsa ja meni makkariin. Reiko jutteli pöydän ääressä Myronin kanssa. Hän piti tästä karsimaattisesta miehestä, vaikka tyyli olikin hieman outo.
...
Misaki heräsi aamuyöstä ilman mitään selitystä. Reiko ei ollut varmaan hänen vierellään. Hetken poika kuunteli hiljaa, mutta koko talossa oli hiljaista. Misaki nousi sängyltä ja käveli ovelle. Hän avasi sen varovasti ja kurkisti olohuoneeseen. Reiko näytti nukkuvan sohvalla.
Misaki käveli öitinsä luo ja kutsui tätä nimeltä. Reiko oli kuitenkin sikeä uninen ja meni hetki, että hän havahtui kutsuun.
Reiko nousi unisena ylös. Onneksi oli vapaapäivä, ja molemmat olivat kotona. Misaki katsoi äitinsä ylösnousemista, joka näytti hyvin vaikealta. Vanhempi siristeli silmiään hetken tottuakseen kirkkaaseen valoon.
Misaki istahti sohvalle ja Reiko kutsui pojan lähelleen. He istuivat hiljaa, katsoen eteensä.
-Oliko sinulla jokin hätä? Reiko kysyi lopulta.
-Ei, ihmettelin vain, missä olit..
-Tässähän minä.
-Huomaan. Molemmat nauroivat.
-Otetaanko jäätelöä?
-Joo!
Reiko kävi pukemassa yöpukunsa päälleen ja valmisti itselleen ja Misakille isot jäätelö annokset.
-Mitä te teitte? Misaki alkoi utelemaan äidiltään.
-No ensin me syötiin ja juteltiin. Sitten me istuttiin sohvalla ja juotiin punaviiniä ja juteltiin ja sitten me... juteltiin.. ja sitten Myron lähti.
-Te jutelitte aika paljon. Misaki totesi. Reiko punoitti hieman poskiltaan, mutta ei sanonut enempää. Kumpikin jaksoivat syödä puolet annoksistaan, lopulle keksittiin parempaa käyttöä.
Reiko aloitti kylmän ruokasodan. Keittiö meni kamalaan kuntoon, mutta ainakin molemmilla oli hauskaa. Hän tiesi kyllä, että ruokasota oli pahasta, mutta kuka välittää. Kunhan Misaki tietää, että julkisilla paikoilla ja koulussa syödään nätisti. Äidin kanssa voi vähän hassutella.
He siivosivat yhdessä keittiön ja siivouksen päätteksi Reiko riensi vessaan. kumarrettuuan tarpeeksi vessanpöntölle hän joutui toteamaan, että tämä päivä olisi siivouspäivä, vaikka olo ei ollut kehuttava.
...
Meni pari päivää ja Reikon olo ei ollut edelleenkään mistään parhaimmasta päästä. Hän oli ostanut raskaustestin ja joutunut toteamaan jälleen olevansa raskaana. Hän oli kertonut asiasta Myronille heti, ihanasti töksäyttäen. Asian sisäistäminen oli vienyt aikaa mieheltä. Heti toivuttuaan Myron oli ehdottanut yhteenmuuttamista, mutta Reikon asunto oli liian pieni kolmelle, pian neljälle hengelle ahdas. Saatika sitten Myronin. Niinpä he pistivät rahat yhteen ja ostivat omakotitalon. Myron hoiti huonekalujen oston ja Reiko lepäili omassa kämpässään.
...
Talo oli oikein mukavan tilava. Pihassakin riitti tilaa lasten leikkiä.
Reiko tunsi olonsa kotoisaksi ja saikin pian tietää Tohrulta, että hän oli viettänyt talossa ensimmäiset vuotensa. Takapihalta löytyikin Kaorun ja Nanan tekemän muistopaikan Kaworulle ja Lauralle.
Arki lähti rullaamaan ihan hyvin uudessa kodissa. Misakin oli vaikea olla omaitsensä Myronin seurassa. Mie svaati täydellisyyttä. Sisällä piti olla siistiä ja perheen piti olla malliperhe. Pihan täytyi olla tiptop kunnossa. Kotiin piti tulla viimeistään tasan seitsemältä.
Misaki ei joutunut kauaan ihmettelemään tätä täydellisyyden tavoittelua ja täsmällisyyttä. Reiko kertoi pojalleen, että Myron oli armeijassa töissä. Vieläpä korkeassa asemassa.
...
Kauan odotettu h-hetki oli koittanut. Reiko toivoi, että vauvat olisivat kiltisti ja rauhassa hänen mahassaan, eivätkä rupeaisi potkimaan kesken hääseremonian niin, että hän irvistelisi kaikkien nähden. Herran jumala, miten Myron rupeaisi paapattaa siitä.
Reiko kuuli yläkerrassa Misakin kellon soivan. Varmasti poika oli ollut jo hereillä, mutta Myron oli halunnut varmistaa, että hän olisi valmis juhlan alkaessa, eikä vielä nukkumassa sängyssään. Misaki petasi sänkyään ja rupesi pukemaan juhla-asuaan ristiriitaisin tuntein. Hän ei voinut sietää Myronia.
...
Myron ja Reiko seisoviat hääkaaren alla. Ilma oli vilpoinen ja Mekko kiristi mahan kohdalta. Reiko oli varma, että näytti hassulta, ihankuin hänellä olisi keilapallo mahan kohdalla. Mekko ei istunut kovin hyvin hänen päälleen, mutta tällä mentiin.
Myron oli monta kertaa aloittamassa puhettaan, mutta Reiko hyssytteli. Hän odotti, että Saiko ehtisi istumaan paikalleen. Myronin katse oli tuima Reikoa ja tämän siskoaan kohtaan.
Lopulta he pystyivät aloittamaan, kun kaikki olivat paikalla. Reikon ja Myronin päälle tippui terälehtiä. Ne olivat märkiä ja tarttuivat ihoon ja hiuksiin.
He vaihtoivat sormuksia ja vieraat nousivat seisomaan. He taputtivat ja hymyilivät parille. Vain Misaki istui paikallaan maahan katsoen. Reiko ymmärsi poikansa tunteet. Nyt hän joutuisi jakaamaan äidin toisen kanssa. Myron katsoi pahasti poikaa, mutta ei sanonut mitään. Meinasi kyllä, mutta tunsi kovan iskun jalassaan. Isku oli peräisin Reikolta ja vieraat katsoivat hieman ihmeissään tapahtunutta. Asian annettiin kuitenkin olla ja ruokien kimppuun käytiin hyvällä halulla.
....
Ilta oli nuori, kun Reiko luki kirjaa olohuoneessa Misakin maalatessa hänen takanaan Kuviksentyötä. Sen pitäisi olla seuraavana päivänä valmis, mutta Misaki vihasi maalamista ja piirtämistä, ja siksi työ oli jäänyt viimetippaan.
Myron vietti suurimman osan vapaa-ajastaan vessassa peilin ääressä harjoittelemassa puhumisen taitoa ylennystä varten. Reiko ei ymmärtänyt, miksi hän harjoitti jo ennestään hyvää karismaansa.
Melkein heti häiden jälkeen Myron oli alkanut valittamaan asioista, etenkin kellon ajoista ja Reikon "laiskottelusta". Mies ei voinut ymmärtää, että raskaana oleva nainen ei jaksanut tehdä paljoakaan kotitöistä, varsinkin jos odotti kaksosia.
Myron jaksoi jauhata samasta asiasta monta kertaa. Reiko unohti yleensä heti kaikki vastoinkäymisensä ja riitansa, ei hän sellaisia jaksanut murehtia kauaan. Mutta Myron tuntui kaivavan jopa vuoden takaisi ongelmia esille.
Varsinkin nyt, kun Reiko oli raskaana, hän ei jaksanut riidellä ettei verenpaine kohoaisi liian paljon. Hän yllensä silitteli mahaansa Myronin paasatessa ja kun tämä lopetti hän lähti nukkumaan.
Joskus ennen nukahtamistaan Reiko kuitenkin mietti, miksi hän meni naimisiin Myronin kanssa. He riitelivät liian paljon. Tai Myron riiteli, Reiko antoi asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuka nyt jaksaisi kuunella 24/7 jotain paasausta yhdestä pölypallosta, joka löytyi lattialta.
....
....
....
....
Tämän kanssa on nyt vähän kesti, mutta valmistui lopulta.
Kommentteja??
Kommentit