Niin, edellisestä osasta on hieman aikaa... Mutta, minulla on ollut hieman masennusta ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. kuvat on ollut jo kauan otettuna, mutta innostus on ollut hukassa. Mutta, tässä tämä viimein on.
...
...
...
...
...
Ensimmäisenä töistä tultuaan Renee oli joutunut puhelimen ääreen kuuntelemaan kuopuksensa opettajaa. Mitsukuni oli alkanut jättämään tunteja yhä enemmän ja enemmän väliin, mikä taas johti siihen että poika alkoi reputtamaan kokeita toisensa perään.
Opettaja kehoitti ottamaan yhetyttä koulun psykologille ja varaamaan ajan. Renee etsi paperia ja kynää laatikoista kirjoittaakseen numeron ylös. Hän ei itse luottanut psykologeihin, mutta ehkä se auttaisi kuopusta jaksamaan koulussa ja muutenkin elämässään.
Suljettuaan puhelimen nainen istahti sohvalle syvään huokaisten. Yuichi saapui vessasta kuullakseen turhautuneen huokauksen. Yläkerrasta kuului kahden vanhemman pojan kiistelyä, mutta kumpikaan vanhemmista ei jaksanut mennä katsomaan tilannetta.
-Mitä opettaja sanoi? Yuichi kysyi kävellessään vaimonsa luokse sohvalle.
-Samaa vanhaa. Siitä, kuinka Mitsu jättää tunteja ja sossut ovat lähellä ja psykologille pitäisi varata aika. Renee kertoi väsyneenä. Elämä oli muuttunut hankalammaksi. Töissä meni pitempää, Mitsukuni ei puhunut vieläkään. Poika oli ollut jo puhumatta kolme vuotta.
-Ehkä pitäisi soittaa sille psykologille jo nyt? Yuichi mutisi katseensa harhailevan ympäri huonetta. Renee tuijotti hetken miestään. Toinen oli alkanut unohdella asioita, mutta kieltäytyi silti lääkärissä käynnistä.
Renee meni jälleen puhelimelle, näppäili psykologin numeron ja odotti vastausta. Oli hyvin mahdollista, että kukaan ei ollut paikalla, mutta kyllähän sitä yrittää voi. Renee kuunteli tuuttausta, kunnes linjan toisesta päästä vastattiin.
Hän kysyi ajan varausta, selitti poikansa ongelman ja lisäsi vielä, että opettaja oli ehdottanut tätä. Aika saatiin viikon päähän, joka oli sinänsä ihme että niinkin nopeasti.
Jommankumman vanhemmista pitäisi olla paikalla ensimmäisellä käynnillä, jonka jälkeen Mitsukuni voi tulla yksin. Renee kysyi vielä hintaa ja kirjoitti lapulle päivämäärän, jolloin Mitsukunin pitäisi mennä sinne.
Yuichi kattseli rauhassa televisiota kun Renee lopetti puhelun. Hän ilmoitti miehelleen tiedot puhelusta ja Yuichi lupautui mennä pojan kanssa ensimmäiselle käynnille. Renee epäili miehensä muisti, mutta nyökkäsi kuitenkin vastaukseksi. Hänen täytyisi vain muistaa muistuttaa Yuichia.
Yuichi ja Renee istuivat sohvalla katsomassa uutisia, kun Kusame istahti vanhempiensa seuraksi. Renee huomasi poikansa laittautuneen ja tiedusteli asiaa.
-Lähdetään Kazukin kanssa vähän katselee tyttöjä.
-Muistakaa, että olette alaiköisiä. Ei alkoholia...
-Muistetaan isä. Ei me pikkulapsia olla.
-Ei aina uskoisi.
Kusame palasi takaisin ylös hakemaan veljeään. Kazuki seisoi ikkunan edessä ja yritti tihrustaa ulos mustan verhon läpi.
-Auttaisi, jos siirtäisit sitä verhoa. Kusame sanoi naljaille. Vanhempi mulkaisi toista ja lähti kävelemään alas. Kusame seurasi perässä virnuillen.
....
....
Kazuki istui baaritiskin ääressä, esittäin mahdollisimman coolia. Kusame oli mennyt tanssilattialle hurmaamaan kaikenikäisi naisia.
Kazuki myös uskoi, että Kusame oli päättänyt nolata itsensä lisäksi myös hänet. Nuorempi veljeksistä tanssi aika riehakkaasti muiden kanssa mitä erikoisemaa tanssia. Välillä hän yritti huutaa isoveljeä mukaan, mutta Kazuki oli paljon kiinostuneempi baaritiskin pinnasta.
Kaikki tanssijat menivät upeasti tahdissa. Kazuki uskoi silti nolaavansa itsensä, jos menisi tanssimaan muiden kanssa. Kusamelta tanssi näytti onnistuvan, monet naiset katsoivat häntä ihaillen. Nuoremmalla oli ehtinyt olla jo muutama tyttöystävä, Kazukilla ei yhtään. Hän tiesi olevansa ujompi, jonka jutut ei kiinnosta tyttöjä. Kusame vain sai tytöt sulaamaan jalkojensa juureen.
Kusame oli myös hyvä huomaamaan nätit tytöt. Marleena ei kuitenkaan tuntunut heltyvän Kusamelle. Nuoremman mielessä kävi ajatus, jonka takia hän vain nyökkäsi tytölle ja meni takaisin tanssilattialle.
Kusame kilttinä pikkuveljenä esitteli Marleenan ja Kazukin keskenään. Hän oli arvannut, että tyttö ihastisi ujoihin tolvanoihin kuin hänen laisiin komistuksiin.
...
...
Aamu valkeni Yuichille hyvin kiireisenä. Työauton kuski joutui odottamaan Yuichia lähes 15 minuuttia, kunnes herra suvaitsi viimeinkin saapua paikalle.
Aamu ei ollut yhtään sen helpompi pojillekaan, kun koulubussi odotti heitä. Kuski tervehti jokaista tekopirteästi, Mitsukuni tyytyi vain mulkaisemaan häntä, Kusame onnistui sopertamaan huomenet ja Kazuki hoiperteli vapaalle paikalle.
Kazuki meni suoraan koulusta tapaamaan Marleena yhteen pieneen ravintolaan. He juttelivat ja molemmat tunsivat ihasstusta toiseen. He alkoivat tapailemaan toisiaan useammin ja useammin.
....
....
Nowakien elämä oli tavallista. Mitsukuni oli puhumatta vieläkin, kävi aina välillä psykologilla, mutta ei poika sielläkään puhunut sanaakaan. Poika hyppeli usein pihalla narua, jos ei muutakaan tekemistä ollut.
Kusame joi expressoa liiankin usein. Hän oli alkanut seurustella taas uuden tytön kanssa, jota hän ei kuitenkaan kotiin tuonut. Hän ei ikinä esitellyt tyttöystäviään perhelleen.
Renee teki paljon töitä, Yuichi oli innostunut minigolfista. He olivat hankkineet oman yhden pienen radan kotiin, joka oli ahkerassa käytössä.
Ja Kusame kävi Marleenana kanssa paljon ulkona. Eräänä iltana he päätyivät paikalliseen pieneen motelliin. Molemmat olivat saaneet jostain pari kaljapulloa, jotka oli sitten kaadettu kurkusta alas.
Molemmilla alkoholi nousi helposti päähän, ja alkoholin vaikutuksen alaisena he tekivät asioita hetken päähänpistosta.
...
...
Vielä illalla, kun Renee tuli töistä, Mitsukuni oli hyppimässä narua. Poika ei suostunut tulemaan sisälle vielä, eikä ulkona ollut turvallista liikkua yksin. Renee pyysi Kusamea, joka oli ihme kyllä kotona, Mitsukunin seuraksi ulos. Ehkä poika saattaisi jopa puhua veljelleen.
Kusame suostui äitinsä pyyntöön ja meni pyörittelemään Mitsukunia ympäriinsä. Molemmilla näytti olevan hauskaa, mutta nuorempi ei siltikään puhunut mitään. Mikään ei tuntunut auttavan poikaan.
...
...
Marleena pesi kasvojaan.
Hän oli itkenyt koko päivän.
Ei hän ollut tätä halunnut.
Hän vihasi Kazukia.
Hän vihasia Kusamea, kun oli tutustuttanut hänet Kazukiin.
...
Kazuki sai puhelun Marleensalta. Heidän juttunsa oli nyt ohi. Kazuki oli pettynyt ja vihainen. Mitä hän oli tehnyt? Oli Marleenalla joku toinen?
...
...
...
Tässä. Osa ei ollut parasta laatuaan, koska osa syy oli se, etten muista tarkalleen missä järjestyksessä kuvien pitäisi olla yms. Unahtanut olen.
Kommenttia voi silti laittaa. Enään osia ei olekaan jäljellä kuin 4-5
Kommentit