Seuraavan osasta ei olekaan tietoa, milloin se ilmestynee. Ehkä teen eka sen extran... No, katotaan.. En pidättele teitä lukijoita (jos teitä nyt edes on) enempää vaan päästän lukemaan.
...
...
...
...
Reiko tepasteli ympäri taloa. Hän oli tympiintynyt Myroniin. Rakkaus miestä kohti oli kuihtunut melkein heti häiden jälkeen, mutta tulevien lasten vuoksi Reiko kestää, tai ainakin aikoo kestää, Myronia ja tämän typeriä käskyjä. Mies tuntui aina välillä unotavansa, että kotona hän ei ole mikään kenraali vaan tavallinen mies.
Misakikin oli lukittunut huoneeseensa aina kun Myron oli kotona. Poika ei sietänyt miestä. Reiko tiesi sen varsin hyvin. Misaki oli nimittäin tehnyt sen harvinaisen selväksi äidilleen. Myron jaksoi nimittäin aina paasata, miten pitäisi käyttäytyä ja toimia, eikä Misakia ole siunattu pitkäjänteisyydellä.
Turhaan Reiko yritti piristää iltaisin poikaansa. Tsutomukin oli mukavampi kuin Myron. Joskus öisin Reiko haaveili Gennaista tai yksinasumisesta. Ei hän lastaan vihannut, eikä tuleviaan, mutta oma aika olisi iso plussa. Mutta ei, Reiko ei tajua, miksi sostuu Myronin passuutettavaksi. Mutta tälle tulisi loppu, ihan pian.
Reiko toivoi joskus apau elämäänsä, mutta suvussa kulkeva ylpeys esti häntä. Hän hoiti taloa, vietti aikaa Misakin kanssa ja kohta pitäisi vielä jaksaa hoitaa kaksosia. Misaki oli jo luvannut auttaa äitiään lastenhoidossa ja siivouksessa. Reiko oli tyytyväinen poikaansa.
Esikoinen odotti innoissaan Reikon synnytystä. Misaki uskoo vakaasti, että lapset ovat poikia, koska ne pitävät niin paljon elämöintiä äidin mahassa. Ja koska poika toivoo itsellee pikkuveljiä. Reiko itse ei ole kovin varma, kumpaa sukupuolta lapset olisivat, hänelle kelpaisi molemmat. Myron taas.. no, hän ei ole sanonut asiaan mitään.
Misaki puheli Reikon mahalle monta kertaa päivässä, kunhan Myron ei ollut lähettyvillä. Eihän tuollainen käytös olisi soveliasta. Monesti poika on meinanut haistatella Myronille, mutta on saanut pidetty suunsa juuri ja juuri kiinni.
Ja tämä ilta oli perus ilta. Reiko ja Misaki juttelevat pojan huoneessa kunnes pitää mennä nukkumaan. Reiko halaa poikaansa ja ottaa pari askelta ovea kohti, kunnes tuntee mahassansa ikävän tunteen.
Ja siitä se alkoi. Misaki oli ihan paniikissa, kun Reiko huusi. Myron ei tuntunut välittävän huudoista, tai sitten ei vain kuunnelut telkkarin äänen seasta. Varmaan luuli, että huuto kuului siihen mukaan.
Reikon toinen lapsi, Yuichi syntyi kotona terveenä. Hetken ajan Reiko toivo, että olisi päässyt ihan sairaalaan synnyttämään, mutta se tuntui jäävän haaveisiin.
Reiko ojensi Yuichin Misakille, joka vei nopeasti ja varovasti vauvan kehtoon ja kiiruhti takaisin äitinsä luokse.
Toinen vauva oli myös terve poika, Tamaki. Reiko hymyili onnellisena, mutta pelkäsi, että Myron kurittaisi kaksosia jos nämä tekisivät jonkun virheen. Misakiahan Myron ei uskaltanut, koska tämä ei ollut hänen oikea poikansa.
...
Myron ei ollut reagoinut mitenkään kuulessaan, että oli kahden pojan isä. Ei kuulemma pitänyt noin pienistä lapsista, jotka vain huutavat, nukkuvat ja syövät. Sitten ku he osaavat jo ajatella itse, niin silloin hän voisi kouluttaa pojistaan kunnon kansalaisia.
Reiko ei pitänyt Myronin suunitelmasta. Hän halusi lastensa nauttivan lapsuudesta sopivalla kurilla. Lasten pitää olla lapsia. Vastuuta voi lisätä vähän kerrassaan.
Kaksosista Yuichi oli ehdottomasti rauhallisempi. Kyllä Reiko molempia rakasti yhtä paljon, mutta Tamaki huusi aina naama punaisena. Yuichi odotti kiltisti kehdossaan, kunnes äiti tuli hoitamaan häntä.
Reikon päivään mahtui kaksosten hoitamista, laskujen maksamista ja talon siivousta. Omaa aikaa ei juurikaan ollut. Ehkä sitten kun kaksoset kasvaisivat tai Misaki kasvaisi sen verran isommaksi, että pystyisi auttamaan enemmän äitiään.
....
Myron saapui töistään tyytyväinen hymy huulillaan. Päivä oli onnistunut. Ensimmäiseksi hän menisi katsomaan uutiset, jonka jälkeen Reiko on laittanut ruoan valmiiksi hänelle. Sitten hän katsoisi urheilua ja ehkä vähän lukea kirjaa.
Mutta petymys oli karvas. Reiko oli saanut vähän omaa aikaa ja surffasi netissä Myronin astuessa olohuoneeseen. Ruoka ei ollut valmis, ei edes valmistumassa. Reiko vain laiskotteli. Tai niin Myron kuvitteli.
Eihän mies itse voinut tajuta, että Reiko teki enemmän kotona töitä, kuin Myron. Herra taisi elää siinä uskossa, että naisten paikka oli olla kotona pitämässä taloa kunnossa ja että ruoka olisi aina valmis miehen tullessa töistä kotiin.
Reiko itse ei uskonut siihen, vaan hänen mielestään myös Myronin pitäisi osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon. Tai lastenhoidon voisi jättää pois, mutta esimerkiksi opetta tekemään ruokaa, jota Myron ei osannut.
Myron ei tohtinut kuunella Reikoa, mutta toinen on sen verran kovaääninen, että hän ei voinut välttyä kuulemasta sitä huutoa. Jos Reiko on päättänyt jotain, niin se päätös pitää yleensä. Ja jos hän haluaa, että häntä kuullaan, niin silloin häntä kuullaan.
-Jos sinulla on nälkä, niin ota vaikka jääkaapista eilisiä tähteitä! Oli viimeinen lause, jonka Reiko kivahti miehelleen, ennekuin meni hoitamaan kaksosia.
"Tähteitä???!"
Myron ahmi eilistä juustopastaa, joka ei ollut enään kovinkaan hyvää. Reiko käveli keittiön ja lastenhuoneen välillä syöttämässä kaksosia. Myronia ärsytti ramppaaminen, mutta ei uskaltanut valittaa siitä vaimolleen. Reikoa ei paranisi ärsyttää, kun tämä on vihainen.
Tamakia syöttäessään Reiko oli pahasti pesukoneen edessä, ettei Myron päässyt avamaan sitä. Eikä hänen vaimonsa voinut väistää. Tai ei halunnut väistää.
-Olisithan siä sen voinut käsinkin pestä. Nainen huomautti miehelleen viedessään Tamakia kehtoon.
...
Tamakia piti viihdyttää iltaisin kauan, että tämä pystyisi nukkumaan. Reiko joutui myös varomaan, ettei herättäisi Yuichia. Mutta vanhempi kaksosista nukkui sikeästi.
Saatuaan Tamakin nukahtamaan Reiko käveli esikoisensa huoneeseen. Misaki istui hiljaa sängyllään, kuin odottaen äitiään. Reiko istahti sängyn reunalle ja kyseli koulusta pojaltaan.
Misaki antoi aina hyvin tarkkoja vastauksia. Ne eivät olleet mitään "ihan hyvin" tyylisiä. Poika oli puhelias ja hän sai helposti ystäviä. Reiko oli hyvin tyytyväinen, hän ei kaipaisi nyt mitään masentunutta poikaa.
-Äiti, etkö ajattele ikinä eroavasi Myronista? Misaki kysyi äkkiä. Reiko meni hieman hämilleen. Esikoinen kysyi aina suoraan, ei kaarellut.
-Joskus..
-Eikö se olisi helpompaa erota kuin vain kestää?
-Ehkä..
-Mutta rupeappas nyt nukkumaan, huomenna on taas koulupäivä. Reiko sanoi poistuessaan huoneesta. He toivottivat hyvät yöt ja Misaki vaihtoi pyjaman päälleen, mutta ei alkanut nukkumaan. Hän kumartui lattialle ja alkoi kuunella alakerran ääniä.
Ensin kuului vain television ääniä. Reiko saapui huoneeseen. Aluksi hän yritti saada miehensä huomion rauhallisesti pyytämällä.
Mutta Myron oli niin keskittynyt urheiluun, että Reiko joutui kivahtamaan kunnolla. Myron katsoi pahasti vaimoaan, joka lausui kylmän rauhallisesti asiansa ilmekkään värähtämättä.
-Myron, tämä on nyt loppu!
Misaki hymyili kuulessaan äitinsä sanat yläkerran lattian läpi. Hän joutui pinnistelemään kuulakseen kunnolla, mistä olohuoneessa keskusteltiin. Myron oli noussut nopeasti ylös Reikon eteen.
-Et voi tehdä sitä. Ajattele lapsia.
-Heitähän minä tässä juuri ajattelenkin. Sinä et tee mitään kotona, vaan jätät kaiken minulle.
Reiko osoitti ovea vihainen ilme kasvoillaan. Myron näytti kauhistuneelta. Heidän suhteensa oli päättynyt tähän, vaikka hänhän oli tehnyt paljon perheen eteen.
Astuessaan ulos ovesta Myron kuitenkin hymyili näyttääkseen vahvalta.
...
Aika kului ja Misaki oli iloinen Reikon ja Myronin erosta, vaikka se pahalta kuulostaakin. Hänen oli paljon helpompaa olla kotonaan, kun Myron ei ollut enään siellä.
Hän vietti myös paljon enemmän aikaa äitinsä kanssa. Tohru ja Saiko kävivät aina silloin tällöin hoitamassa kaksosia, niin Reiko sain omaa aikaa itselleen ja myös Misakille.
...
Vuodet kuluivat ja perjantai oli vapaata koulusta lumipyryn takia. Misaki oli tietysti iloissaan. Hän saisi viettää syntymäpäivänsä kotona. Oli myös kaksosten synttärit.
Reiko oli ostanut pitopalvelusta kolme kakkua, jotka olivat samanlaisia.
Tässä on pikkuinen Tamaki. Poika on edelleen kärsimätön ja tarvitsee paljon huomiota. Hän on myös hyvin omistushaluinen.
Yuichi on taas rauhallisempi kuin kaksoisveljensä. Hän odottaa aina kiltisti vuoroaan, joka helpottaa huomattavasti Reikoa.
Misaki on komia poika, joka on pitkä ikäisekseen.
....
Yuichi oli nopea ja innokas oppimaan uusia asioita. Reiko nautti hänen opeattamisestaan. Tamaki oli taas sen verran kärsimätön, ettei mistään opettamisesta tahtonut oikein tulla mitään.
Kyllä Reiko silti molempia rakast iyhtä paljon, vaikka yuichin saama huomio olikin törkeän vähäinen.
Vuosien kuluessa alkoi myös Reikon elämässä näkyä uusia miehiä. Tämän uuden kohteen kanssa hän puhui päivät pitkät puhelimessa, kunhan vain oli aikaa. Puhelinlaskut nousivat korkeiksi, mutta eihän se rakastunutta haittaa.
Gennai oli lopultakin voittanut Reikon sydämen ja mies oli siitä iloinen. Hän tiesi kyllä, että nyt edetään hitaasti, koska viimeksi kun Reiko oli kiirehtinyt naimisiin oli riidat alkanut melkein heti häiden jälkeen.
...
...
...
...
Nonih.. Joissakin kohtii tekstiä on vähän, mutta en oikein tiedä mitä niihinkin olisi voinut pistää lisäksi. Tekstiin yritän kuitenkin koko ajan keskittyä enemmän, toivottavasti onnistuin..?
Kommentteja piristämään tylsää päivääni :)
Kommentit