Hehhei. Otsikko kuvaa ei ole nyt, koska siinä on joku virhe(?) jonka takia sitä ei voi siirtää vuodatukseen. Mut pärjäähän nyt ilman otsikkokuvaakin, ei elämä siihen kaadu.

....

....

....

....

-Joko olet valmis? Reiko kysyi sikoltaa nastuttuaan heidän yhteiseen huoneeseen.

-Olen, mutta oletko ite?

-Mulla ei mee ees minuuttia pukiesaa vaatteet päälle, toisin kuin sulla.

-Mut mä jouduin miettimään. Saiko sanoi siirtyen pois kaapien eestä pästäen pikkusiskonsa vaihtamaan vaatteet.

...

-Karaoke-baari? Saiko kysyi hymyillen epäuskoisena Reikolle.

-Niin, valittamista? Reiko käveli sisälle Saiko perässään.

-Ai hei Dayu, sinäkin olet täällä?

-Hei, yks kaveri raahas mut pitämään hauskaa, mut se unohti jo mut. Mut millonkas sinä menet sinne yliopistoon.

-Kuukauden päästä. Saiko vastasi vuotta vanhemmalle miehelle, salaiselle ihastukselleen.

Reiko ryhtyi laulamaan tunnettuja kappaleita ja saikin paljon suosionosoitusta. Hän piti laulamisesta, mutta kotona hän ei saanut siihen juurikaan mahdollisuutta.

Kuitenkin laulettuaan liian tutuiksi tulleita kappaleita hän etsi Saikon.

-Saiko hei, lähdetäänkö?

-Joo, vaikka. Heippa Dayu, nähdään taas joskus. Vanhempi tytöistä sanoi. Dayu loi vihaisen katseen Reikolle tyttöjen lähtiessä baarista. Toinen ei kuitenkaan huomannut mitään, kiskoi vain Saikoa perässään.

...

seuraavana päivänä Reiko istui koneen äärellä etsimässä erään henkilön numeroa. He olivat tavannet pihassa, kun Reiko oli mennyt viemään roskia ulos. He olivat jutelleet kauan ja mies oli kehunut tytön ulkonäköä. Olivat he tavanneet useammankin kerran, mutta missään vaiheessa he eivät olleet muistaneet vaihtaa numeroita.

Löydettyään numeron Reiko soitti tälle henkilölle.

-Hei, Reiko täällä, muistatko? Heh, niin.. tuota.. Joo käy, meinasin itsekin kysyä juuri samaa. Nähdäänkö parin tunnin päästä? Missä? Okei, hienoa, nähdään.

Lopetettuaan puhelun Reiko ryntäsi vaatekaapilla ja kaiveli erilaisia vaatteita ulos. Lopulta hän pätyi minishortseihin, verkkosukkiksiin ja mustapuna ruudulliseen paitaan. Hiukset hän antoi olla vapaana.

Häädettyään ensin Saikon puhelimesta Reiko soitti taksin hakemaan häntä.

-Tietääkö Tohru, että olet lähdössä treffeille? Vanhempi kysyi.

-Täti ei huomaa mitään minun poissa olostani, kun se chuc Paul on täällä.

-Niin.. Älä tee mitään harkitsematonta.

-En en.

Tohrulla ei ollut mitään tietoa Reikon treffeistä. Hän aikoi viettää laatuaikaa entisen naapurinsa kanssa.

-Johan sinulla kesti, aloin jo pitkästyä. chuc sanoi Tohrun tultua suihkusta.

...

Reiko tapasi Tsutomun keilahallissa. Tsutomu oli luvannut opettaa tyttöä keilaamaan. Hän yllättyi, kuinka nopea Reiko oli oppimaan ja voitti lopulta Tsutomun.

He menivät ravintolan puolelle, mutta kummallakaan ei ollut nälkä. Tsutomu kävi soittamassa taksin ja sitä odotellessa hän jutteli Reikon kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Taksi sai odotella pitkän tovin, ennenkuin kaksikko huomasi kyyntinsä tulleen. Nyt he aikoivat mnnä johonkin yökerhoon.

Reiko sai suostuteltua Tsutomun yhteiskuvaan, joista tuli ihan hienot. Reiko ihasteli kuvaa hetken, kunnes Tsutomu kutsui hänet takaisin kppiin.

-Ai uus kuva?

-Ei ihan, muru, ei ihan.

-Anteeks, oiko pian valmista? Pitäs saada passikuvat..

Ehkä hiukan väärä reaktio. Shinji ainakin kannustaa isänsä veljen lapsenlasta. Baarimikkokin ja passikuvaa odottava Raunokin ovat ihan innoissaan tapahtuneesta.

-Kiitos upeasta treffi seurasta. Tsutomu sanoi ja kaappasi Reikon syleilyyn.

-Kiitos itsellesi.

Treffien päätyttyä Reiko nousi taksiin. Hän leijaili koko ajomatkan pilvissä. Tämä oli hänen onnenpäivänsä.

...

-Oliko kivat treffit? Saiko kysyi etsiessään syötävää jääkaapista.

-Olihan ne. Kuului unelmoiva vastaus vanhemman takaa.

Reiko siirtyi Saiokn seuraan syömään.

-mitä te teitte?

-Keilattiin, käytiin ottamassa valokuva..

-Okei. Saiko nousi pöydästä. Reiko oli ihan muissa maailmoissa, eikä vanhempaa muutenkaan kiinostanut kuunella Tsutomun ylistämistä.

....

Pari viikkoa myöhemmin

Sanat "älä tee mitään harkitsematonta" olivat unohtuneet Reikon päästä samantien, kun hän oli nähnyt Tsutmoun heidän edellisillä kunnontreffeillä. Hän ei voinut uskoa olevansa raskaana. Kun Tohru oli kuullut asiasta, hän oli huutanut naama punaisena Reikolle ja käskenyt tämän tehdä abortti. Tai antaa lapsi adoptoitavaksi. Mutta ei Reiko sitä halunnut. Hän ei pystynyt.

...

Reikon murehtiessa sängyllään Saiko tapasi Dayun.

-Sinä siis lähdet huomenna?

-Joo, soitan vielä varmistaakseni paikan ja huomenna lähden viemään kamoja asuntolaan.

-Sinua tulee ikävä. Dayu sanoi kaapaten Saikon lämpimään halaukseen.

-Niin minun sinuakin, mutta sinä voit tulla käymään siellä ja minä sinun luonasi.

-Saiko..

-Niin?

-Etkö jäisi mielummin luokseni ja tulisit vaimokseni? Dayu sanoi dramaatisen kuuloisena ja polvistui Saikon eteen näyttäen kihlasormusta.

-Voi Dayu.. Minä..  Jään luoksesi.

-Hienoa, muutatko samantien luokseni?

-en, minun pitää pakata tavarat ja ilmoittaa Reikolle ja Tohrulle muutoksesta.

-Hmm, hyvä on.

...

-Sinä siis muutat Dayun luokse?

-Kyllä. Yritä pärjätä Tohrun ja Chucin kanssa.

-En minä tänne jää.

-Mitä? Mihis sitten..?

-Muutan Tsutomun luokse. Täällä olo on yhtä helvettiä. Ja Tsutomu itse pyysi minua luokseen asumaan.

Reiko todella muutti Tsutomun luokse. Tohru ei pitänyt yhtään ajatuksesta, mutta oli menettänyt otteensa veljentytöstä. Reiok teki todellakin oman päänsä mukaan.

...

Reiko sopeutui hyvin Tsutomun pieneen taloon. Hän vain oli hyvin paljon yksin toisen ollessa niin paljon töissä. Rahaa oi mennyt kämpän kunnostamisessa ja tulevaisuutta ajatellen rahaa tarvittaisiin aika paljonkin vauvan tarvikkeisiin.

Kotona ollessaan Tsutomu jutteli Reiokn kanssa vauvan tulosta. Hän oli suhtautunut yllättävän hyvin tietoon, että hänestä tulisi isä.

Reiko kävi koulussa siitääkin huolimatta, että hänen mahansa oli kasvanut aika paljon. Kuitenkin Reiko tuli siihen päätökseen, että jättäisi koulun kesken. Kyllä hän saisi tulevaisuudessa töitä sitten vaikka roskien kerääjänä.

Kotityöt olivat jääneet myös tulevan äidin harteille. Kumartuminen oli raskasta ja Reiko oli monesti pahalla päällä. Talossa vaan ei ollut ketään, jolle nuori nainen olisi voinut valittaa. Tsutomu oli koko ajan ylitöissä saadakseen rahaa.

Tai niinhän Reiko luuli. Tsutomu pääsi joka päivä videltä töistä ja meni sen jälkeen läheisiin baareihin tai kauppakeskuksiin viettämään omaa aiakaa. Ja kuluttamaan rahaa.

Sekä vähän iskemään muita naisia. Kyllä Tsutomu Reikoa rakasti, mutta raskaana oleva nainen ei paljoakaan jaksanut puuhastella, jten oli tyydyttävä muihin naisiin. Se oli Tsutomun mielipide asiasta.

Kotiin tultuaan Tsutomu kävi Reikon viereen nukkumaan, toivottaen hyvää yötä ja rakastavansa tätä.

Reiko hymyili aina väsyneenä takaisin, joskus mutisi jotain vastaukseksi.

...

Aamulla he söivät yhdessä, ennen tsutomun työpäivää.

-Amanda, mitä sinä täällä..?

-Maksu erä alkaa umpeutua pian, toivottavasti olet saanut käärittyä tarvittava summa pomolle.

-Se on minun asiani, ei sinun.

-Ajattelin vain muistuttaa..

-Kukas se nainen oli tuolla pihalla? Reiok kysyi Tsutomun astellessa sisälle.

-Yksi työtoveri vain. Älä avaa ovea kellekään, joohan rakas?

-Miksi en?

-Näillä kulmilla liikkuu epäilyttäviä tyyppejä, enkä halua että päästät jonkun murhaajan sisälle tappamaan sinut.

-hyvä on sitten. Reiko vastasi vähän hämmentyneenä. Ei hän ole mistään murhaajista tai muista epäilyttävistä tyypeistä kuullut.

Tsutomu lähti töihin ja Reiko lukisti ovet niinkuin oli pyydetty.

-Milloinkahan sinä pikkuinen oikein aiot syntyä? Hän mutisi silittäessä mahaansa.

Päivä meni nopeasti. Reiko siivoili ja katsoi elkkaria, kunnes hän  tunsi polttoja.

Kun tuskanhiekä oli tarpeeksi valutettu, lepäsi Reikon käsillä pieni poikavauva, Misaki.

....

-kulta, käyn ystäväni luona hoitamssa yhden asian, tulen pian takaisin. Tsutomu sanoi sylissään istuvalle Reikolle.

-Hyä on, mutta älä jää pitkäksi aikaa.

-en, yritän hoitaa asian mahdollisimman nopeasti.

...

Ei mennyt kuin tunti, kun Tsutomu juoksi takaisin kotiin.

-Reiko? Reiko!! Tsutomu huusi juostessaan sisälle.

-No, mitä sin änyt huudat, oko sattunut jotain? Tsutomu yritti tavoitella hymyn tapaista huulilleen.

-Nyt on kiire, pakkaa tavarasi.

-Mutta olin juuri laittamassa Misakia nukkumaan.

-Nukkukoot sitten autossa, meillä on vartti aikaa pakata tavarat.

-Mihin me..?

-Kerron joskus toisten, Nyt pakkamaan siitä.

-Hyvä on, älä revi housujas sentään.. Reiko mutisi kävellessään makuuhuoneeseen pakkamaan. Tsutomu katsoi hetken hänen peräänsä kunnes ryhtyi itsekin etsimään tavaroitaan kasaan. Hänen kaverinsa tulisi pian hakemaan heitä.

...

-Tsutomu, milloin oikein aiot kertoa syyn siihen, miksi me jouduttiin muuttamaan tänne korpeen?

-Ei nyt rakas, ehkä joskus toisten.

-Noin sinä aina sanot. Reiko marmatti Tsutomun noustessa muhkuraiselta patjalta.

-Käyn kävelyllä.

-Olisi ihan kiva tietää, mikä on homman nimi.. Reiko mutisi peilikuvalleen ojentaessaan etuhiuksiaan.

-Hän varmasti salaa minulta jotain, sehän on päivänselvä juttu.

-Vai mitä Misaki? Reiko nosti pienen poikavauvan syliinsä.

-Täällä korvessa on ihan kamalaa.

-Käydäänkö ulkona happihyppelyllä? Käydäänkö? Sitähän minäkin.

Tsutomu istui joka ilta baarissa ottamassa pari kaljaa ja hauskuuttamassa neitokaisia.

-Kydäänkö katsommassa isää? Reiko puheli Misakille kävellessän pahaa aavistamatta baarin portaita ylös ovelle.

-Vai että tuollaista meinikiä täällä tänään... Mehän emme tällaista siedä, vai mitä Misaki? Reiko käänsi selkänä ikkunalle ja en toisella puolella flirttailevalle Tsutomulle.

Päästyään takaisin asuntovaunulleen Reiko etsi matkalaukun ja alkoi pistää sinne tavaroita kunovi kävi. Tulija ei ollut Tsutomu.

-Jaahas, ja kukas sinä olet? Reiko kysyi uhkaavalla äänellä. Hän ei pahemmin pelästynyt asioita. Varsinkaan nyt, kun hän oli raivoissaan.

-Etsin Tsutomu-nimistä tyyppiä. Minulle on kerrotty, että hän asustaisi täällä. Satutteko tietämään hänestä jotain?

-Tiedänhän minä, mutta hän ei ole täällä nyt.

-Tiedättekö missä hän on?

-Mitä tapahtuu, jos kerron?

-Menen hoitamaan kalavelkoja. Ehkä joudun käyttämään nyrkkejäkin...

-Hän on baarissa, lyökäkin sitten kovaa.

-Kiitän.

Reiko käveli Misakin kanssa tienvarteen odottamaan taksin saapumista. Sillä välin vieras mies hoiti kalavelkoja Tsutomun kanssa. Reiko sai sitä kautta Tsutomusta vihamiehensä.

....

Saikon kotona

Saiko luki kirjaa kaikessa rauhassa kunnes ovikello soi.

-Avaisitko oven, rakas? Tämä matsi on hyvässä kohdassa.. Dayu sanoi vaimonsa viereltä.

-Hyvä on sitten... Kukakohan siellä tähän aikaan muuten on?

Saiko avasi oven ja hämmentyi nähdessään raivosta tärisevän pikkusiskonsa.

-Reiko, mitä on sattunut?

-hei sisko, voinko tulla tänne pariksi yöksi?

....

....

....

....

Tässä, tekstit ei ollut mielestäni yhtä hyviä kun edellisen osan, mut toivottavast ise ei häirinnyt.

Kommentteja?