Mitä oudoin otsikko, saa nähä sopiiko edes koko osaan...
Hiukan on alkanut tympiä osien tekeminen, mutta mitäpä tuosta. Lukio on alkanut ja olen väsynyt. Hyvin väsynyt. Odotan syyslomaa. Kuka lähtee kanssani jonnekkin ulkomaille? En kyllä tiedä onko mulla edes varaa matkustella muualle kuin Konnevedeltä Jyväskylään ja takaisin. Pitäisi tuota blogiakin päivitellä, voisin myös ehkä järkyttää teitä ulkonäölläni, hehehe..
Kuvia on sit sellaiset 92+ otsikko kuva. Se on paljon minulle...
Muttamutta... Voisin päästä teidät lukemaan..
->
...
...
...
...
...
Vuodet menivät nopeasti, liian nopeasti. En edes tajunnut kuinka nopeasti. Pärjäsin poikien kanssa ihan hyvin ilman Myronia. Gennai tuli joskus auttamaan meitä tai minua, mutta yleensä pärjäsin yksinkin. Suvussamme kaksoset ovat tulleet yleensä hyvin juttuun, ovat olleet ihan parhaita ystäviä. Mutta minun kaksoset, Yuichi ja Tamaki, melkein vihaavat toisiaan.
Yuichi on edelleen kiltti ja rauhallinen, minkä vuoksi Tamaki häntä kiusaakin. Tamakin kun itse on sellainen rymyjä, jonka täytyy aina saada tahtonsa läpi ja heti. Hän ei edes halaa minua, koska se ei ole poikien tapa. Onko Yuichi sitten tyttö? Ei, mutta kuulemma tyttömäinen. No, en tiedä, onko tyttömäistä tulla halaamaan äitiään vaaleanpunainen kaulahuivi kaulassaan. Eikö tosimiehet juuri tee niin?
Taisi Tamaki olla hiukan mustasukkainen veljelleen. Tytöt kuulemma roikkuvat Yuichin perässä ja muutenkin pojalla on paljon ystäviä. Tamakilla vain pari. Eivätkä hekään mitään kunnon ystäviä ole. Teen ehkä väärin, kun vertaan poikia toisiinsa, mutta totuus on se, että Tamakin oma käytös ei houkuta tutustumaan häneen. Yuichi kun nyt sattuu olemaan hymyilevä ja avoin.
Misakikin meni yliopistoon, jossa liikkuu kummaa sakkia. Harvoin asuntolassa voi nukkua yöt rauhassa. Pahimmat häiriköt ovat erityisesti lehmämaskotit, jotka kiusaavat muita opiskelijoita. Tai niin minä olen kuullut.
Kaksostenkin mentyä yliopistoon Yuichi tapasi nykyisen vaimonsa. Lempi roihusi heti. He olivat kuin luotuja toisilleen. En yhtään ihmettele. Onhan Yuichi perinnyt enemmän minun ulkonäköäni. Totta kai tytöt ihastuvat häneen.
Ja Renee on oikein onnen tyttö, kun Yuichi huomasi hänet. Heidän tyylinsäkin on hyvin samanlainen. Onhan Renee parivuotta vanhempi Yuichia, mutta olihan minulla ja Tsutomulla hieman ikäeroa, hieman...
Satuinpa sitten kerran yllättämään Yuichin ja Reneen eräässä ravintolassa. Renee ei tietysti minua tuntenut silloin tai tietänyt ulkonäöltä. Yuichi ei tainnut huomata tai esitti ettei huomannut minua. Renee selitti hänelle jotain innoissaan kävellessäni heidän ohi. En viitsinyt häiritä heitä, en minäkään haluaisi omien vanhempieni häiritsevän minun treffejäni. Jos he siis olisivat elossa..
Misakikin oli saanut tyttöystävän asuntolasta, joku Au. Heilläkin synkkasi melkein heti. Voin kuvitella, kuinka Misaki on punastellut aluksi puhuessaan tytölle. Hän on aina ollut vähän ujo.
Mutta suhde oli päättynyt kuulemani mukaan nopeasti. Tamakin "ansiosta". Kuopukseni on päättänyt kasvattaa haaremiaan, johon kuuluu tällä hetkellä neljä tyttöä. Saarnani ei ole mennyt hänen aivoihinsa asti. Pettynyt olen kyllä, piti mennä pilaamaan isoveljensä suhde.
Misaki kuitenkin tapasi Katrin. Suhde ei ottanut aluksi tulta alleen, mutta nyt he ovat onnellisesti naimisissa. Heillä on jopa yksi lapsi.
Yuichi ei viitsinyt opiskella yliopistossa edes puoltavuotta. Tavattuaan Reneen hänen opiskelunsa jäi vähän vähemmälle ja kehoituksestani hän lopetti opiskelunsa ja lähti perustamaan perhettään. Tamaki jäi vielä kasvattamaan haaremiaan ja välttelemään koeaikoja.
....
....
Reiko muisteli kuluneita vuosia. Talo tuntui hänelle liian isolta, mutta pian Gennai tulisi sinne hänen seurakseen asumaan. Saas nähdä, yrittävätkö he yhteistä lasta. Eihän Reiko ole vielä edes neljääkymmentä. Vasta vuoden päästä hän täyttäisi tuon luvun. Hankkivathan muutkin lapsia vielä yli neljäkymppisinä.
Ikkunasta Reiko näki Gennain kävelevän taloa kohti. Nopeasti hän puki ulkovaattensa päälleen ja meni ulos miesystäväänsä vastaan. Gennai kaappasi hänet syleilyynsä. Ohikulkijat katsoivat hiukan heitä, mutta nuoriahan tässä ollaan.
Kävellessään sisälle Gennai pysäytti Reikon ja polvistui tämän eteen. Suhde on ollut pitkä ja sopuisa, joten Reiko suostui kosintaan. Nyt hänen ei toddelakaan tarvitse asua isossa talossa yksin.
....
....
....
Tulihan se yliopisto lopetettua naurettavan aikaisin, mutta tämä oli sen arvoista. Minulla on nyt kaunis vaimo. Olemme samassa työpaikassa, tosin itse olen ylemmässä asemassa kuin Renee, mutta hän ylenee ihan mukavaa tahtia.
Esikoisemme Kazuki syntyi pian häidemme jälkeen. Häät eivät olleet mitkään isot. Itseasiassa me menimme maistraatissa avioon. Isot hääjuhlat olisivat olleet liian kalliit ja me asumme vuokra-asunnossa, joten tilaa olisi ollut vähän.
Renee oli minua huomattavasti parempi kokki, joten hän teki ja tekee vieläkin ruoan. Itse yritän korjata kaikki rikki menneet laitteet, mutta pahimmat tapaukset jätetään tietysti ammattilaisille. En halua mitään sähköiskuja.
vuoden Kazukin syntymän jälkeen saimme toisen pojan, Kusamen. Rahaa meni enemmän vaippoihin ja vauvanruokiin, mutta Kazukin kasvatessa vaippoja alkoi säästymään. Heti, kun vain hänet sai opetettua potalle.
Molemmat olivat innokkaita oppimaan uusia asioita. Kazuki oppi nopeasti kävelemisen taidon, mutta puhumisen kanssa meni aikaa, koska poika ei meinannut pysyä paikoillaan. Kusamen kanssa oli juuri päinvastaisesti. Hän ei meinannut ikinä jaksaa nousta maasta.
....
....
Yuichi täytti tiskikonetta. Renee teki lähtöä töihin. He olivat vuorotellen töissä, koska kumpikaan ei luottanut lapsenvahteihin ja Mitsukuni, heidän kuopuksensa, tarvitsi jokapäiväistä hoitoa.
Reneetä ahdisti vaaleansininen hikinen työasu. Se oli ruma ja epäsopiva. Työauton kuski tööttäili kärsimättömästi tienvarrella. Kengät puristi niin, että käveleminen oli tuskaa. Hän ei huomannut tuijottavaa katsetta vasemmalta puoleltaan.
Misaki oli muuttanut Katrin kanssa samaan taloyhtiöön ja oli salaa ihastunut Reneen. Hän oli aina ollut. Kateelisuus puristi sisältä päin pikkuveljeä kohtaan, mutta ei Misaki halunnut pilata suhdetta häneen eikä Katriin.
Katri oli kuitenkin huomannut miehensä salamyhkäiset katseet naapurin blondia kohtaan. Olihan tämä kaunis ja hoikka, vaikka olikin saanut kolme poikaa. Ystävällinen ja hymyilevä. Katri tiesi, että tämä nainen oli hänen miehensä pikkuveljen vaimo.
Yuichi ja Renee olivat molemmat onnellisia keskenään. Heillä oli kolme ihanaa lasta, tosin kaksi vanhinta aiheutti hankaluuksi koulussa.
.....
.....
Aamut olivat aina vaikeita Reneelle. Yuichi oli ollut hereillä jo kuudesta asti, mutta Renee nukkui niin pitkään kuin mahdollista. Hän kuitenkin valmistui huolella tulevaan työpäivään. Hän oli saamaisillaan ylennyksen, joten Yuichi oli suostunut olemaan parikin päivää peräkkäin Mitsukunin kanssa kotona.
Vielä ennen töihin menoa Renee huusi pojat alas. Nämä saisivat luvan olla valmiina odottamassa bussia, eikä antaa muidenkin myöhästyä koulusta heidän takiaa. Niinkuin aina välillä kävi.
....
....
Renee sai ylennyksen. Arvattavissahan se oli. Hän heti ekana vaihtoi vaatetustaan mukavampaan päästyään kotiin. Siivous alkoi. Hän ei ehtisi nyt juhlimaan ylennystä.
Niitä ylennyksiä kun sattui tulemaan mukavan useasti. Hän kyllä ansaitsikin ne. Kova työ ja ahkeruus palkitaan aina. Yuichinkin opiskelee tarvittavia asioita, vaikka se ei olekaan välttämätöntä, mutta kun esimiehet huomaavat hänen älykkyytensä ja osaamisen, hän saa yllennyksen tuossa tuokiossa.
....
....
Illat, tai yöt, Renee opetti Mitsukunia puhumaan. Poika ei aina jaksanut keskittyä äitiinsä vaan siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Jo pariin otteeseen Renee oli menettää hermonsa.
Erityisesti Mitsukunin huomion kiinitti Kazuki ja Kusame. Ne kaksi puhuivat tai kinastelivat äitinsä takana.
Kazuki yritti huijata veljeltään lisää rahaa, koska oli itse tuhlannut omansa uuteen peliin. Vanhemmilta hän ei saanut, vaikka näillä olisikin ollut antaa. Pitihän pojan hieman oppia rahan merkitystä. Voisi alkaa vaikka siivoamaan toista vessaa...
Mitsukuni ei tietysti tajunnut juuri mitään heidän keskustelustaan, mutta se tuntui huomattavasti kiinostavammalta kuin jonkun nallen hokeminen.
Kusame ei heltynyt isoveljelleen. Hän oli itsekin tuhlannut omat rahansa uusiin lehtiin. Renee ei voinut käsittää, miten he ehtivät tuhlata rahansa niinkin nopeasti. Hän itse kun sattui olemaan sellainen kitupiikki, jolta rahaa heltyi vasta kotityöt tehtyä.
Kazuki ja Kusame löivät vetoa, että vanhempi seisoisi käsillään niin hän voisi saada euron nuoremmalta. Sen verran oli Kusamelle jäänyt taskuun. Seisoessaan käsillään Kazuki onnistui kaatumaan selälleen. Ei häneen sattunut, mutta Mitsukuni oli saada jalasta päähänsä.
Siinä vaiheessa Yuichi puuttui peliin ja käski pikien mennä ulos tuulettumaan. Renee oli juuri alkamassa huutamaan Kazukille, että tämän pitäisi olla varovaisempi. Hän mulkaisi pahasti Yuichia, kun luuli tämän päästäneen pojan helpommalla, mutta tajusi sitten saavan rauhassa opettaa kuopustaan puhumaan.
Pojat menivät tietysti kiltisti ulos. Kazuki näki lehti kasan ja lähti sitä kohti Kusame perässään. Aamulla talonmies repisi varmasti hiuksiaan nähdessään lehdet maassa levällään, mutta niissä hyppiminen oli kivaa.
Kunhan he olisivat hiljaa, jottei heitä yllätetä eikä alettaisi saarnaamaan.
Mitsukuni pystyi keskittymään äitiinsä huomattavasti paremmin kahden muun mentyä ulos jäähylle. Renee hymyili tyytyväisenä kuopukselleen, kun tämä viimeinkin tajusi puhumisen jalon taidon.
Ylpeänä hän istahti tuolille ja katsoi, kun Yuichi keskittyi opettamaan kuopusta kävelemään. Reneen selkä tahtoi aina kipeytyä kumartelemisestä, joten kävelynopettaminen oli jäänyt Yuichille.
Mitsukuni oli kuitenkin sen verran arka, ettei kävelemistä opittaisi ainakaan yhdessä yössä. Parikertaa kokeiltiin, mutta sitten alkoi väsynyt itku. Yuichi nosti pojan ylös ja ojensi Reneelle.
Kävellessään rappusia kohti ovi avautui ja pojat tuli iloisina ja vähän väsyneinä sisälle. Avonaisesta ovesta Renee ehti nähdä, kuinka kaikki lehdet olivat ympäri pihaa.
Hetken hän mietti päästäisikö pojat nyt suosiolla nukkumaan vai alkaisiko saarnaamaan. Mitsukuni ei kuitenkaan jaksaisi kauaan olla kiltisti hiljaa äitinsä sylissä ja alkaisi varmasti itkemään säikähdyksestä, jos hän alkaisi nyt huutamaan kahdelle vanhemmalle. Niinpä pojat pääsivät nukkumaan ja aamulla kuulla äitinsä saarnan.
....
....
Muutama vuosi myöhemmin.
Renee käveli työautolle. Hän alkoi olla myöhässä, mutta hovimestari ei ollut saapunut paikalle. Yuichilla ja Reneellä alkoi olla ihan mukavasti rahaa taskuissaan, ovathan he molemmat johtotehtävissä. He olivat yhteistuumin päättäneet hankkia hovimestarin, joka tulisi joka päivä siivoamaan ja laittamaan ruokaa sekä katsoa poikien perään vanhempien ollessa töissä.
He olisivat myös voineet muuttaa omakotitaloon, mutta silloin heidän olisi pitänyt tehdä pihatöitäkin. Vuokra-asunnoissa ei sitä tarvinnut ainakaan toistaiseksi tehdä.
Renee katsoi hieman pahasti miestä, joka oli myöhässä. Toivottavasti hän ei saisi huomautusta tämän takia. Mitsukunin kasvettua Renee ja Yuichi pystyivät molemmat menemään töihin yhtäaikaa. Se oli helpottanut huomattavasti rahan saantia.
....
....
Kotiin päästyään Renee etsi kirjahyllystä kirjaa, jossa kerrottiin eri mielensairauksista. Yuichi oli ehdottomasti halunnut tietää niistä jotain, mutta hänellä oli pidempi työpäivä eikä vapaata-aikaa yhtään. Renee oli tietysti vähän ihmeissään miehensä pyynnöstä, mutta rupesi kuitenkin tutkimaan erikirjoja. Vielä kun oli rauhaisaa.
Rauhakin johtui siitä, että pojat tekivät kiltisti läksyjään yläkerrassa. Renee olisi ihan hyvin voinut etsiä netistä tietoa, mutta toinen kone oli rikki eikä korjaaja ole vielä saapunut. Poikien koneelle hän ei mennyt, koska siinä ei ollut nettiä. Ainoastaan pelejä.
....
....
Yuichin saapuessa kotiin Renee oli tutkinut kaikki mahdolliset kirjat. Hän ei tajunnut niiden sisällöstä mitään. Ei yhtään mitään. Talonmiehelläkin oli kiirettä, eikä tämä ole ehtinyt vielä korjata konetta, vaikka lupasikin tulla päivän aikana.
Yuichi ei kuitenkaan kysynyt Reneeltä, löysikö tämä mitään kiinnostavaa. Mustahiuksinen kertoi vaimolleen, että Tamaki oli juossut kalsarit jalassaan ympäri kaupunkia ja on viety nyt laitokseen. Yuichin mielestä Tamakin pää on aina ollut sekainen.
Renee tiesi, että Yuichi pelkäsi itsekin menettävän järkensä. Ainakin tähän asti mies on ollut selväjärkinen. Tosin aika näyttää. Myronin suvussa on ollut mielenterveys häiriöitä ja dementiaa melkein joka sukupolvella. Olihan siinä nyt vaarana, että joku Yuichin ja Reneen pojista tulee samanlaiseksi kuin Tamaki.
-Tamaki nyt on vain hullu. Yuichi totesi vaimolleen tämän miettiessä poikiaan.
Pojat saivat läksynsä tehtyä, vaikka siihen menikin koko päivä. Kusame oli yrittänyt monta kertaa livistää pelien ääreen, mutta Reneen tuima katse oli käännyttänyt pojan huoneeseen läksyjen ääreen. Nyt kun oli vihdoin valmista, sai Kusame vapaasti omia alakerran telkkarin itselleen.
Yläkerrassa Kazuki omi heidän huoneen koneen. Hän ei välittänyt, vaikka Mitsukuni yritti keskittyä viimeisiin matematiikan tehtäviin. Omatunto alkoi kuitenkin soimata esikoista. Kyllä hän tiesi, että kuopuksella oli vaikeaa koulussa isoveljiensä takia. Kazuki pysäytti pelinsä ja neuvoi nopeasti veljeään.
Alhaalla Kusame ei ehtinyt pelata kauaan, kun Renee käski hänen mennä veljiensä kanssa kävelylle. Aluksi Kusame yritti esittää, ettei kuullut äitiään, mutta Reneen äänen noustessa oli pakko pysäyttää peli.
-Ettekä aiuheuta mitään tuhoja, tai minä tuhoan kaikki pelinne ja pleikkarin. Sekä koneenne. Renee uhkasi Kusamen noustessa hitaasti sohvalta. Äiti osasi kiristää, sen Kusame myönsi.
-Mitsu, saavuit juuri sopivasti paikalle. Menkääpäs ulos kävelylle. Yuichi sanoi nuorimmaiselle tämän tullessa alas.
-Mut...
-Ei muttia. Käykää tekemässä pieni kävelylenkki. Ruoka on sitten valmista kun tulette. Yuichi sanoi tiukasti ja Mitsukuni meni ylös käskemään veljensä alas.
....
....
Pojat tekivät kiltisti puolentunnin lenkin. Kazuki tallusteli jälessä. Häntä ei olisi yhtään huvittanut lähteä kiertelemään mitään puistoja. Pihalle päästyään Kusame seisahtui ja haisteli ilmaa. Kazuki haisteli ja kaksi vanhinta lähti juoksemaan kotiovea kohti. Mitsukuni katsoi veljiään ihmeissään ja käveli rauhallisesti ovelle.
Renee oli juuri saanut ruoan valmiiksi ja tiesi oven paukahtavan auki minähetkenä hyvänsä. Kyllä hän Kazukin ja Kusamen tunsi. Mitsukuni tulisi varmaan rauhassa, ei ruoka mihinkään karkaa. Renee pitää huolta siitä, että kaikki syövät ainakin lautasellisen ruokaa. Hän ei mitään anorektikkoja kaipaa taloonsa.
Yuichi oli saada sydärin kun pojat juoksivat sisälle. Hän oli niin keskittynyt maalaamiseen, joten oven äkillinen avaaminen ja paukahdus lipastoa vasten rikkoi ihanan hiljaisuuden. Renee katsoi tuimasti poikiaan ja muistutti näitä, että he asuvat rivitalossa. Ei silloin voinut meluta miten tahtoi.
-Kusame, pyydän, kunnioita meitä muitakin ja syö nätisti. Renee käski poikaansa ja ahmi ruokaa molempia käsiään käyttäen.
-Ihankuin söisin villimiehen kanssa...
Ei Kazukikaan yhtään parempi ollut kuin veljensä.
-Kazuki, peitä suusi kädelläsi, kun röyhtäiset. Mitsu tuskin haluaa haistella hengitystäsi. Yuichi pyysi esikoistaan.
-Aivan kuin pöydässä olisi kaksi villimiestä...
-Mutta, mites koulussa on mennyt? Renee kysyi pojiltaan.
-Hyvin.
-Hyvin.
-Siinähän se...
-Mitsu, jäisitkö ruoan jälkeen pöytään? Olisi vähän asiaa... Renee pyysi kuopustaan. Hän ei haluaisi kahden muun kuulevan keskustelua hänen ja Mitsukunin välillä.
-Paha poika...
-Kusame!
Kazukin ja Kusamen syötyä Renee käski näiden mennä iltapesulle ja nukkumaan. Poikien kadottua yläkertaan Renee kääntyi Mitsukuniin päin.
-Se koulu?
-Mitä siitä?
-Opettajasi soitti tänään. Olet ollut aika paljon poissa. Renee sanoi ja katsoi kuopusta. Mitsukunin kasvot olivat ilmeettömät. Kyllähän hän tiesi, että äiti ja isä saisi jossain vaiheessa tietää hänen lintsaavan koulusta, mutta näin nopeasti..?
-Olisi hyvä, jos kertoisit syyn?
-En viihdy siellä...
-Mutta sitä on pakko käydä.
-Minä tulen huomenna töiden jälkeen keskustelemaan opettajasi kanssa tästä. Olet itsekin silloin paikalla. Renee sanoi tiukasti ja Mitsukuni tiesi, ettei vastaan ole väittämistä. Koulua oli mennyt vasta pari kuukautta, mutta hän ollut yli puolet ajasta muualla kuin koulussa.
....
....
Renee käveli koulun autiota käytävää Mitsukunin luokkaa kohti. Seinillä ei ollut mitään ilmoitustauluja tai muutan sen tapaista. Olihan koulu juuri rempattu eikä kaikki tarvittavia juttuja ollut tullut.
Renee koputti oveen ja astui sisälle. Luokka oli pieni, eikä seinillä ollut piirustuksia, ei liitutaulua eikä ikkunoissa verhoja. Kouluhan avattiin vasta paripäivää sitten, vaikka koulut alkoivat pari kuukautta aikasemmin. Homeongelmat ovat inohttava juttu. Oppilaat olivat joutuneet matkustamaan naapuri kylään asti kouluun pahimpina hetkinä.
Renee käveli Mitsukunin viereen ja kuunteli opettajan selostusta tämän koulumenestyksestä ja muutenkin tavallisia juttuja siitä, kuinka koulu huolehtii oppilaista ja muuta paskaa.
Opettaja oli vanha ja puhe oli unettavaa. Renee ei jaksanut edes kuunella selostusta vaikeista ajoista ja uudesta koulusta. Ei ihme, jos oppilaat eivät jaksa olla tunneilla hiljaa...
Renee yritti keskittyä kuitenkin vanhuksen puheeseen.
-...ja jos on tarvetta, niin koulussamme toimii nyt psykologi. Häneltä voi varata ajan sitten. Hän siirsi toimitilansa tänne, joka on siis hyvä juttu. Eli Mitsukuni voi mennä myös hänelle juttelemaan ongelmastaan.
-Ainoa ongelma on se, että minua ei kuunella eikä yritetä ymmärtää. En puhu mitään, ennekuin minua kuunellaan eikä kiusata.
Mitsukunin ääni havahdutti Reneen kokonaan. Poika sanoi asiansa voimakkaasti. Koko loppuajan hän ei sitten sanonut sanaakaan. Opettaja väitti, että kyllä hän huomenna puhuisi.
Renee käveli kotiin Mitsukuni perässään. Jos Mitsukuni on yhtään perinyt isänsä, tai pikemminkin isoäitinsä, jääräpäisyyttä niin poika ei todellakaan puhu vielä huomenna.
Mitsukuni käveli hiljaa äitinsä perässä. Häntä ärsytti. Suututti. Opettaja oli täys ääliö. ei edes yritä ymmärtää häntä. Toki hän olisi voinut mainita kiusaamisesta aikasemmin, mutta mitä se auttaisi? Opettaja soittaisi toisten kotiin ja häntä ruvettaisiin kiusaamaan kahta kauheammin.
....
....
Kotiin päästyään Renee istahti Yuichin viereen sohvalle. Telkkarista tuli nyrkkeilyottelu, mutta sitä ei kumpikaan jaksanut katsoa. Yuichi katsoi Reneetä odottavasti, mutta vanhempi oli hiljaa.
-Mun niskat...
-Miten koulussa meni? Yuichi kysyi välittämättä vaimonsa niskakivuista. Tämä oli hetken hiljaa ja hieroi niskojaan.
-No se opettaja selitti jostain psykologista, joka on siirtynyt koululle ja että sille voi mennä puhumaan. Sit se selitti myös, kuinka hieno niiden koulu on.
-Siis sitä perus juttuu?
-jep.
-Sitten ilmeni, että Mitsua kiusataan ja hän vannoi, ettei puhu mitään ennekuin hänet otetaan asioissa huomioon ja eikä kiusata enään.
Yuichi katsoi hetken hiljaa välkkyvää televisioruutua.
-Mitäs jos mitsu on tosissaan? Että hän ei puhu mitään?
-Renee..
-Olenko ollut huono äiti? Enkö ole ottanut häntä tarpeeksi huomioon?
-Renee, rauhoitu.
-Olet ollut hyvä äiti, mutta Kazuki ja Kusame ovat sellaisia vipeltäjiä, että heitä täytyy vahtia enemmän. Mitsu kun on rauhallinen ja kiltti, niin hän jää helposti huomioimatta. Ja koulussa hän on varmasti huonossa valossa opettajien silmissä veljiensä takia. Yuichi rauhoitteli vaimoaan.
Totta joka sana.
Hiljaisemmat jäävät aina meluajien varjoon.
....
....
....
....
Pelastavat enkelit... Ei hele mikä otsikko. Ei sovi yhtään tähän... Mutta parempaakaan ei ole tullut keksittyä.
Kommentteja pyydän :)
Kommentit