Tää osa on nyt tällainen tylsä väliosa, jota ilman ei voi jatkaa, mutta on oikeasti tylsä, ei tapahdu mitään!! Kirjoitan jälleen pöytäkoneellamme, joten kirjoitusvirheitä voi olla, koska tää näppäimistö ei ole mikään hyvä, jättää kirjaimia pois.
Mutta, osaan ->>
....
....
....
....
Kattolampun lamppu välkkyi. Joitakin se saattaisi häiritä, joitakin ei. Tämän asunnon asukkaat eivät kuitenkaan jaksaneet kiinittää siihen mitään huomiota. Asunto, sekä talo itse, oli huonossa kunnossa.
Tohru siivosi pöytätasoa pölyiltä. Hän oli asunut tässä asunnosssa melkein 10 vuotta. Ei ihan, mutta melkein. Hän teki vieläkin pätkätöitä, mutta oli saanut tarpeeksi rahaa muuttamista varten.
Sillä ympäristö ei ollut kuitenkaan mikään paras paikka lapsille. Naapurit olivat kovia juhlijoita ja radio soi yötäpäivää katolla. Ja he sattuivat asumaan ylimmässä kerroksessa, joten muusiikko sekä muut äänet kuuluivat selvästi heidän asuntoonsa.
Saiko oli tytöistä se rauhallisempi. Molemmat olivat kilttejä, mutta Reikolla oli paha tapa ilmaista oman mielipiteensä, oli tilanne mikä hyvänsä. Saiko katsoi yleensä kiltisti telkkarista kokkiohjelmia tai luki keittokirjoja. Hänellä oli kovat odotukset tulevaisuutta varten. Hän halusi olla kokki.
Tohru kannusti ja tuki Saikoa, sillä pian hän voisi jättää ruoanlaiton Saikon osalle. Heillä oli syty viimeiset vuodet juustopastaa ja spagettia. Tohru kun ei ollut mikään paras kokki.
Reikoa kiinosti enemmän muusikki ja pelit, mutta heidän asuntoonsa ei mahtunut pianoa tai muuta soitinta, joten tyttö istui yleensä koneella kuunellen netistä eri bändejä tai sitten ihanvain pelaillen pelejä.
Tohru sai olla useaan otteeseen patistamassa nuorinta pois koneelta. Hän rakasti molempia tyttöjä kuinomia lapsiaan, mutta hän ajautuu välillä suosimaan Saikoa. Hän tietää sen itsekin.
Tytöt tulevat kuitenkin toimeen keskenään, ovat parhaita ystäviä jopa. Reikoa ärsyttää välillä, että Saikoa suositaan joka paikassa. Koulussa opettajat päätyvät helposti arvioimaan hänen ja Saikon väliltä, kehuen lopulta vanhempaa ja torumaan Reikoa.
...
Aamut olivat yleensä tuskaa Tohrulle. Hän joutui heräämään aikasin herättääksen tytöt, elleivät nämä jo olleet heränneet naapureiden elämöintiin.
Tällä kertaa tytöt seisoivat vierekkäin ja kuuntlivat, kun naapurit riitelivät katolla. Tohru kuitenkin keskeytti heidän salakuuntelunsa. He olisivat juuri saaneet tietää alakerran vanhanrouvan käsilaukku salaisuuden.
Nopeasti he vaihtoivat vaatteet ja söivät nopeasti jotain ja juoksivat kouluun. Koulubussi ei ole tullut hakemaan heitä milloinkaan. Siksi heillä on paljon myöhästymisiä.
Tohru taas pureutui pyykkikasan ääreen. Lattia oli täynnä puhtaita sekä likaisia pyyhkeitä. Hän sulloi koneeseen vaatteita ja pisti pyykit pyörimään.
Päivä alkoi hämärtyä ja tytöt katsoivat yhdessä telkkaria. Tohrulla oli omia suunitelmia illaksi, mutta hänen piti vielä pyytää naapurin herra Paulilta erästä asiaa.
Tohru aikoi mennä keskustaan viettämään baari iltaa ja oli kutsunut lastenhoitajan paikalle. Hän oli kuitenkin kuullut mitä pahempia kertomuksia lastenhoitajien kyvyistä, joten hän pyysi herra Paulilta että tämä häätäisi lastenhoitajan joka kerta takaisin Tohrun asuntoon, jos mummo aikoisi tulla bilettämään katolle.
Vielä ennen lähtöään hän antoi tytöille ohjeet. Tai pikemminkin Saikolle. Reikon pitäisi olla kiltisti ja totela isosiskoaan. Nuorempi murahti vastaukseksi ja Tohru lähti keskustaan nähtyään lastenhoitajan auton pysähtyvän taloneteen.
...
Tohru nautti parilaisllista väkevää alkoholia ja viihdytti muita ihmisiä laulamalla venäjänkielisen laulun. Se olikin aika vaikeaa, koska ei hän ole ennen edes kuunellut Venäjän kieltä.
Kotiin päästyään hän kävi katsomassa, oliko tytö jo nukkumassa. Saiko istui tyynyjen päällä oven vieressä ja Reiko istui sängyllään.
-Eikö teidän pitäisi jo olla nukkumassa? Tohru kysyi nähtyään tyttöjen olevan hereillä vielä.
-Kai, mut me oltiin piilossa täällä siltä lastenhoitajalta. Saiko vastasi. Tohru patisti tytöt nukkumaan ja meni itsekin vällyjen väliin huoneeseensa.
....
Seuraava aamu oli yhtä tuskaa. Tohrulla oli kauhea krapula ja hän oli herännyt vielä aikasemmin tyttöjen ääniin.
Reiko ja Saiko ottivat pieniä painiotteluita. He nauroivat ja välillä toinen aina kiljaisi yllätyksestä. Eihän kukaan nyt pysty nukkua jos seinätkin on melkein paperia.
Tohru patisti tytöt aikasemmin kouluun, jotta tulisi hiljaista. Hän söi aamupalaa ja päätti mennä kysymään naapurilta, oliko lapsenvahti yrittänyt kovinkin monesti karata bilettämään.
Päästyään katolle Tohru ei uskaltanut mennä herra Paulin lähelle, sillä tämä haisi niin pahalle. Olihan tällä ollut samat vaatteet. He vaihtoivat nopeasti kuulumiset ja oli lapsenvahti yrittänyt olla koko ajan katolla muiden kanssa.
Illallis pöydässä Tohru piti Reikolle jälleen kerran puhuttelun mielipiteiden ilmaisemisesta. Tyttö hymyili ja kuunteli kiltisti, mutta päänsä sisällä hän huusi tädillensä vaikka millaisia sanoja.
...
Perjantai tuli ja viikonloppuna Tohru ja tytöt muuttaisivat uuteen asuntoon.
-Kappas, koulubussi..
-Anteeksi rouva bussinkuljettaja, mutta miksi te tulette vasta tänään hakemaan meitä? Vai aiotteko viedä meidät teurastettavaksi? Jos aiotte, niin vannon että haastan teidät sitten oikeuteen! Setäni vaimo on nimittäin asianajaja, joten hän ottaa mielellään jutun käsiteltäväksi.. Reiko puhui kuljettajalle uhkaavalla äänellä.
-Mitä jos kävelisit sitten kouluun, jos kyyti ei käy?! kuljettaja totesi hymyillen.
-epäilyttävä...
Saiko joutui työntämään Reikon pois tieltään ja puhui itse kuljettajalle.
-Anteeksi siskoni käytös, mutta on tämä silti vähän outoa, että te tulette vasta nyt.
-Kävelkää te kaksi kouluun, tuhlaatte aikaani.
Niin tytöt joutuivat kävelemään kouluun ja myöhästyivät 15 minuuttia tunneiltaan.
Tohru siivoili kylpyhuonetta mitään tietämättään bussiepisodista. Tosin hän saisi varmaan puhelun koululta. Sittän hän joutuisi jälleen valittamaan nuorimmaisella.
Hän sai vihdoin vakiotyöpaikan aerobic-ohjaajana. Kunto piti vähän nostaa ja Tohru rupesi treenaamaan kunnolla saadakseen kuntonsa paremmaksi. Olisihan se vähän noloa, jos häneltä lopuisi kunto kesken jumppauksen.
Kun tytöt tulivat koulusta, oli Tohru hetiä vatassa. Reiko arvasi saavansa kuulla taas kunniansa tädiltään. Minkä hän sille voi jos bussikuski aikoo viedä heidät teurastamoon?
Viikonloppuna he päsivät uuten asuntoon. Ympäristö oli puhdas ja turvallinen. Saiko oli innoissaan ja Reiko murjotti ädillensä.
...
Vuodet kuluvat
-Mmm... valmisruokien hajut ovat hyviä, mutta maistuvat pahalle..
-..varsinkin jos ne palavat pohjaan. Saiko sanoi, naurahti ja rupesi putsaamaan pöytätasoa.
-Hiljaa siinä. Reiko tuhahti siskolleen ja otti palaneen ruoan uunista.
-Ihan syötävää tämän on... Hiukan mustunutta vain... Nuorempi mutisi Saikon kävellessä pois keittiöstä mutisten toisen ruoanlaittotaidoista.
...
-Mä oon melkein 18 vuotta, ja silti tällanen pätkä... Saiko valitti sängyllään selaillessa kirjaa läpi.
-Kyllä sää vielä kasvat. Reiko lohdutteli siskoaan samalla soittaen kitaraansa. Tohru oli suostunut ostamaan nuoremmalle kitaran, jos tämä yrittäisi rauhoittua tunneilla. Kyllä Reiko yritti, mutta vaikeaa se oli.
-Vuoden päästä mä lähen yliopistoon ja sä jäät tänne tädin kanssa. Miten sä kestät? Saiko kysyi hymyillen. Hän odotti innolla yliopistoon menoa, mutta samalla oli huolissaan pikkusiskonsa ja tädin suhteesta, joka on muuttunut huonommaksi.
-Mun pitää vain kestää... Ja voinhan mä aina mennä Kaoru-sedän luokse..
-Niin, jos se vain on kotona..
-Niin...
-Ja onhan mulla tää kitara. Sen avulla pystyy unohtaa murheet hetkeksi.
-Reiko, soittaminen loppuu nyt. Naapurit tulevat kohta valittamaan melusta..
-Okei okei...
...
...
...
...
...
Että tällainen osa tällä kertaa. Yriti panostaa teksteihin enemmän, onnistuinko?
Kommentteja pyydän, niiden avulla jaksaa paremmin tehdä osia :):)
Kommentit